Yliopistossa aloitettuani etsin pitkään poliittista kotiani. En halunnut sitoutua puolueeseen, josta en olisi varma, että kokisin sen omakseni vielä vuosienkin päästä. Vuoden 2018 loppupuolella alkanut perussuomalaisten nousu kevään eduskuntavaaleja kohti kiinnitti minunkin huomioni puolueen myönteisellä tavalla muuttuvaan luonteeseen.
Vaalikevään ja -kesän aikana tutustuin perussuomalaisten toimintaan käymällä puolueen ja sen nuorisojärjestön tapahtumissa sekä puoluekokouksessa Tampereella. Lopulta liityin mukaan puolueeseen huomattuani, että niin puolueen johdossa kuin sen nuorisojärjestössäkin oli tavattoman paljon fiksuja tahoja, jotka olivat valmiita ajamaan Suomen kansallista etua — oli se ajan hengen mukaista tai ei.
Perussuomalaisten puoluekokouksessa Seinäjoella 2021.
Oli kyseessä sitten sananvapaus, ilmastotoimet, intersektionaalinen feminismi, EU-politiikka, maahanmuutto tai julkisten varojen käyttö, huomasin perussuomalaisten ajavan myös minun asiaani ja ajatuksiani. Koin puolueen arvomaailman oikeaksi, mutta niin myös sen toimintatavat: suoraa puhetta ei pelätä eikä ikäviäkään tosiasioita tarvitse peitellä.
Jo ennen puoluepoliittista jäsenyyttäni olin jakanut ajatuksiani yhteiskunnasta Twitterissä. Siellä olin pannut merkille ihmisten taipumukset provosoitua pienistäkin mielipide-eroista ja pyrkiä mustamaalaamaan erimielisiä kaikin keinoin. Myöhemmät kokemukseni mm.
kohusta koskien Tampereen yliopiston ”miesten kuukautisia” konkretisoivat minulle sen tärkeyden, että uskaltaa sanoa ääneen minkä todeksi kokee — reaktioita pelkäämättä. Harva meistä lopulta on näiden ajatustensa kanssa yksin.
Lähdin kuntavaaleihin 2021 ajamaan taloudellisempaa, paremmin priorisoivaa ja tolkullisempaa päätöksentekoa Tampereella. Ensikertalaisena vaalityön opettelu vaati paljon improvisointia, mutta kiitos niiden lukuisten talkoohenkisten tukijoiden, saimme tehtyä yhdessä vaikuttavan vaalikampanjan, joka näkyi niin tienvarsilla, postilaatikoissa kuin sosiaalisessa mediassakin.
Monien ja erityisesti itseni yllätykseksi
nousin Tampereen valtuustoon huikealla 1 240 äänen saaliilla. Se oli eniten ääniä ensikertalaisista, neljänneksi eniten ääniä perussuomalaisista, 13. eniten kaikista ehdokkaista sekä enemmän kuin yhdelläkään vihreiden ja vasemmistoliiton ehdokkaista — punavihreässä opiskelijakaupungissa. Tuskin koskaan olen kokenut vastaavanlaista lämmintä kiitollisuutta kuin tuona vaalipäivänä.
Tampereen Perussuomalaisten nykyinen valtuustoryhmä.
Tampereen valtuustossa olen käyttänyt aktiivisesti puheenvuoroja kaupungin talouden epätasapainosta, veronkorotusten haitallisuudesta, kaavailtujen ilmastotoimien suhteettomuudesta sekä maahanmuuttopolitiikasta. Tampere tulee kuluvana valtuustokautena 1,5-kertaistamaan velkansa. Sen estäminen edellyttäisi paluuta kunnallisten ydintehtävien äärelle.
Valtuustossa olen pyrkinyt myös tekemään sen toiminnasta läpinäkyvämpää somen avulla. Esimerkiksi lokakuussa 2021 videokoosteeni Tampereen valtuuston pakolaiskiintiökeskustelusta tavoitti kymmeniätuhansia suomalaisia. Kokouksen jälkeen kohistiin paitsi siellä esitetyistä puheista, myös koostevideon jakamisesta. Punavihreissä puolueissa video valtuustokeskustelusta koettiin kiusalliseksi ja se vaadittiin poistettavaksi, mutta minulle julkisen päätöksenteon avoimuus arvona on poliitikkojen tuohtumuksen välttelyä tärkeämpää.