Kuka Joakim?
Olen 24-vuotias tamperelainen yliopisto-opiskelija ja yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Pääaineenani opiskelen valtio-oppia ja sivuaineina hallintotiedettä, kunta- ja aluejohtamista, julkisoikeutta sekä kansainvälistä politiikkaa. Toimin myös Perussuomalaisen Nuorison 1. varapuheenjohtajana
Vastavalmistunut yhteiskuntatieteiden kandidaatti.
Kasvoin elämäni kaksikymmentä ensimmäistä vuotta Tampereen naapurikunnassa Ylöjärvellä. Äitini oli yksinhuoltaja minulle ja isoveljelleni. Olin nuorena sekä ujohko että tarpeen vaatiessa uppiniskainen, mutta tulin hyvin toimeen kaikkien kanssa. Peruskoulussa ja lukiossa harrastin tietokoneiden ja höntsäpalloilun lisäksi paljon kuvataidetta ja kuvanmuokkausta.
Koulussa olen aina pärjännyt hyvin, vaikken kaikista täsmällisin ja tunnollisin opiskelija koskaan olekaan ollut. Lukioon hain ysin keskiarvolla ja ylioppilaaksi kirjoitin laudaturin/eximian-papereilla. Oppiaineista suosikkejani ovat aina olleet historia, yhteiskuntaoppi ja psykologia. Niiden ohella suoritin lukiossa myös kuvataidediplomin.
Lukiossa kiinnostukseni politiikkaa kohtaan kasvoi. Yhteiskuntaopin myötä hautasin suunnitelmani historian ja yhteiskuntaopin opettajan ammatista. Tahdoin ymmärtää enemmän politiikasta ja yhteiskunnasta. Ajalle sijoittuikin monia mielenkiintoisia lähihistorian käännekohtia, kuten Krimin miehitys 2013, Euroopan siirtolaiskriisi 2015 sekä Trumpin ja Brexitin kampanjat 2015—2016.
Lukiosta valmistumisen jälkeen pääsin ensiyrittämällä Tampereen yliopistoon opiskelemaan politiikan tutkimusta, joka haarautuu valtio-oppiin ja kansainväliseen politiikkaan. Asepalveluksen Porin prikaatissa Niinisalossa suoritettuani pääsin aloittamaan opintoni syksyllä 2018.
Opinnoissani olen keskittynyt teemoihin koskien Euroopan unionia, siirtolaisuutta, poliittista vaikuttamista, julkista hallintoa sekä julkisoikeutta. Yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi (YTK) valmistuin kiitettävin arvosanoin syksyllä 2021. Kandidaatintutkielmani kirjoitin Euroopan unionin liittovaltiomaisuudesta ja sen arvioimisesta niin poliittis- kuin lakiperusteisestikin.
Yliopistossa opiskeltuani ja aktiivisesti opiskelijatoimintaan osallistuttuani aloin kiinnittää huomiota myös niiden vihervasemmistolaiseen pohjavireeseen, joka ilmeni paitsi opiskelijoiden, myös ainejärjestöjen ja ylioppilaskuntien tasolla. Opiskelijajärjestöt ottavat opiskelijajäsentensä kustannuksella kantaa EU- ja turvapaikkapolitiikkaan, perustuloon, ilmastotoimiin, kansalaisuuden ehtoihin sekä intersektionaalisen feminismin kaltaisiin kysymyksiin. Näistä syistä kannatan ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden purkamista ja niiden toiminnan palauttamista opiskelijakeskeiseksi.
Video yliopistojen punavihreästä pakkojäsenyydestä.
Yliopistossa aloitettuani etsin pitkään poliittista kotiani. En halunnut sitoutua puolueeseen, josta en olisi varma, että kokisin sen omakseni vielä vuosienkin päästä. Vuoden 2018 loppupuolella alkanut perussuomalaisten nousu kevään eduskuntavaaleja kohti kiinnitti minunkin huomioni puolueen myönteisellä tavalla muuttuvaan luonteeseen.
Vaalikevään ja -kesän aikana tutustuin perussuomalaisten toimintaan käymällä puolueen ja sen nuorisojärjestön tapahtumissa sekä puoluekokouksessa Tampereella. Lopulta liityin mukaan puolueeseen huomattuani, että niin puolueen johdossa kuin sen nuorisojärjestössäkin oli tavattoman paljon fiksuja tahoja, jotka olivat valmiita ajamaan Suomen kansallista etua — oli se ajan hengen mukaista tai ei.
Perussuomalaisten puoluekokouksessa Seinäjoella 2021.
Oli kyseessä sitten sananvapaus, ilmastotoimet, intersektionaalinen feminismi, EU-politiikka, maahanmuutto tai julkisten varojen käyttö, huomasin perussuomalaisten ajavan myös minun asiaani ja ajatuksiani. Koin puolueen arvomaailman oikeaksi, mutta niin myös sen toimintatavat: suoraa puhetta ei pelätä eikä ikäviäkään tosiasioita tarvitse peitellä.
Jo ennen puoluepoliittista jäsenyyttäni olin jakanut ajatuksiani yhteiskunnasta Twitterissä. Siellä olin pannut merkille ihmisten taipumukset provosoitua pienistäkin mielipide-eroista ja pyrkiä mustamaalaamaan erimielisiä kaikin keinoin. Myöhemmät kokemukseni mm. kohusta koskien Tampereen yliopiston ”miesten kuukautisia” konkretisoivat minulle sen tärkeyden, että uskaltaa sanoa ääneen minkä todeksi kokee — reaktioita pelkäämättä. Harva meistä lopulta on näiden ajatustensa kanssa yksin.
Aloitin uuden perussuomalaisen nuorisojärjestön, Perussuomalaisen Nuorison, 2. varapuheenjohtajana syksyllä 2020. Uusi nuorisojärjestömme vei neljässä päivässä läpi kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä EU:n elpymispaketista ja vain päivässä aloitteen polttoaineveron laskemisesta. Ajoimme määrätietoisesti myös kansalaisaloitetta poikien sukuelinten rituaalisen silpomisen kieltämiseksi. Tällä hetkellä ajamme myös kansalaisaloitetta sananvapauslainsäädännön vapauttamiseksi.
Lähdin kuntavaaleihin 2021 ajamaan taloudellisempaa, paremmin priorisoivaa ja tolkullisempaa päätöksentekoa Tampereella. Ensikertalaisena vaalityön opettelu vaati paljon improvisointia, mutta kiitos niiden lukuisten talkoohenkisten tukijoiden, saimme tehtyä yhdessä vaikuttavan vaalikampanjan, joka näkyi niin tienvarsilla, postilaatikoissa kuin sosiaalisessa mediassakin.
Monien ja erityisesti itseni yllätykseksi nousin Tampereen valtuustoon huikealla 1240 äänen saaliilla. Se oli eniten ääniä ensikertalaisista, neljänneksi eniten ääniä perussuomalaisista, 13. eniten kaikista ehdokkaista sekä enemmän kuin yhdelläkään vihreiden ja vasemmistoliiton ehdokkaista — punavihreässä opiskelijakaupungissa. Tuskin koskaan olen kokenut vastaavanlaista lämmintä kiitollisuutta kuin tuona vaalipäivänä.
Tampereen Perussuomalaisten nykyinen valtuustoryhmä.
Tampereen valtuustossa olen käyttänyt aktiivisesti puheenvuoroja kaupungin talouden epätasapainosta, veronkorotusten haitallisuudesta, kaavailtujen ilmastotoimien suhteettomuudesta sekä maahanmuuttopolitiikasta. Tampere tulee kuluvana valtuustokautena 1,5-kertaistamaan velkansa. Sen estäminen edellyttäisi paluuta kunnallisten ydintehtävien äärelle.
Valtuustossa olen pyrkinyt myös tekemään sen toiminnasta läpinäkyvämpää somen avulla. Esimerkiksi lokakuussa 2021 videokoosteeni Tampereen valtuuston pakolaiskiintiökeskustelusta tavoitti kymmeniätuhansia suomalaisia. Kokouksen jälkeen kohistiin paitsi siellä esitetyistä puheista, myös koostevideon jakamisesta. Punavihreissä puolueissa video valtuustokeskustelusta koettiin kiusalliseksi ja se vaadittiin poistettavaksi, mutta minulle julkisen päätöksenteon avoimuus arvona on poliitikkojen tuohtumuksen välttelyä tärkeämpää.
Video Tampereen valtuuston pakolaiskiintiökeskustelusta.
Syksyllä 2021 tulin valituksi Perussuomalaisen Nuorison 1. varapuheenjohtajaksi. PS-Nuoriso onnistui menneenä ensimmäisenä toimintavuotenaan nousemaan otsikoihin, keräämään yli 200 000 pankkivarmennettua kannatusilmoitusta kansalaisaloitteilleen sekä yleisesti profiloitumaan uskottavana poliittisena nuorisojärjestönä. On ilo jatkaa tätä työtä myös vuonna 2022.
Päätin loppusyksystä lähteä myös ehdolle tammikuun aluevaaleihin 2022, pitkälti samoista syistä ja samoin pyrkimyksin kuin kesän kuntavaalienkin kohdalla. Talousajattelu, menojen priorisointi ja vahinkojen ennaltaehkäisy ovat kantavia periaatteita myös nyt tyhjästä rakennettavalla aluetasolla. Vaikka niin äänestäjät kuin poliitikotkin ovat vastustelleet uuden hallintotason kyhäämistä, on sen voimaantulo nyt vain hyväksyttävä ja pyrittävä olemaan alusta asti mukana sen rakentamisessa terveille kantimille.