ARVONI


Minulle on politiikassa ensisijaista edistää suomalaisten hyvinvointia ja Suomen kansallista etua. Suomi on suomalaisten ainoa turvapaikka maailmassa, ja päättäjien tehtävänä on turvata sekä nykyisyytemme että tulevaisuutemme.

Valtion ei tule olla äiti, joka kasvattaa kansalaisensa holhotuiksi ja valtiosta riippuvaisiksi, vaan joka mahdollistaa heidän kasvunsa itsenäisiksi ja vastuunsa kantaviksi yksilöiksi.

Yhteiskuntamme on siis turvattava suomalaisten perustavanlaatuiset vapaudet, oikeudet ja mahdollisuudet. Niitä ja niistä johdettuja arvojani ovat muun muassa:

 

OIKEUS TYÖNSÄ
HEDELMIIN,

MAHDOLLISUUS
VAURASTUA,

EI RIISTOVEROTUKSELLE.

 

OIKEUS VAPAASEEN
ILMAISUUN,

MAHDOLLISUUS
ILMAISTA ITSEÄÄN,

EI SANANVAPAUDEN
RAJOITTAMISELLE.

OIKEUS TASAVERTAISEEN
KOHTELUUN,

MAHDOLLISUUS
TULLA SITEN KOHDATUKSI,

EI ERIOIKEUKSILLE.

 

OIKEUS OMIIN VALINTOIHIN,

MAHDOLLISUUS
TEHDÄ VALINTANSA ITSE,

EI VALTIOHOLHOUKSELLE.

 

Nämä oikeudet ja mahdollisuudet turvaavat niin yhteiskunnan kuin sen muodostavien yksilöidenkin vapauden. Samanaikaisesti ne ohjeistavat siitä, millaista politiikkaa vältettävä ja vastustettava:

 

KANTOJANI TEEMOITTAIN

Humanitäärinen
maahanmuutto

Humanitäärinen maahanmuutto on lopetettava. Pakolaiskiintiöstä on luovuttava ja turvapaikkajärjestelmä remontoitava.

Humanitäärisen maahanmuuton kustannukset lasketaan miljardeissa. Maahanmuuton on perustuttava tulijan omaan kykyyn elättää itsensä ja sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Pakolaiskiintiö on huono tapa lievittää maailmantuskaa. Avun ei tule perustua kehitysmaiden väestön pysyviin siirtoihin kehittyneisiin maihin. Se on kallein avun muoto. Pakolaismaista tulleiden työttömyys ja rikollisuus on poikkeuksellisen korkeaa.

Turvapaikkajärjestelmän ei tule palkita vuoden 2015 siirtolaiskriisin kaltaista hallitsematonta siirtolaisuutta. Se on kallista ja vaarallista paitsi kehittyneille maille, myös matkaan lähteville.

Työperäinen
maahanmuutto

Työperäinen maahanmuutto on tervetullutta tietyin ehdoin: tulijan on pystyttävä elättämään itsensä ja noudatettava lakejamme.

Matalapalkka-aloilla kohdistuva työperäinen maahanmuutto ei kannata korkean sosiaaliturvan ja löyhien kansalaisuuden saamisen ehtojen Suomessa. Ilmiönä matalapalkka-aloille kohdistuva maahanmuutto ei ole julkiselle taloudelle kustannusneutraali, jos tulija pian maahantulonsa jälkeen siirtyy nauttimaan suomalaista sosiaaliturvaa.

Työllistyvä, yhteiskuntaamme sopeutuva ja taloudellisesti vähintäänkin kustannusneutraali maahanmuutto on tervetullutta. Suomen tuleekin houkutella kilpailukykyisellä verotuksella korkean lisäarvon tulijoita — ei sosiaaliturvallaan kehitysmaiden muuttoliikkeitä.

Kansalaisuus


Kansalaisuuden saamisen ehtoja on kiristettävä ja sosiaaliturva uudistettava kansalaisuuteen perustuvaksi. Kansalaisuusperusteisuus turvaisi suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmää taloudellisesti haitalliselta maahanmuutolta.

Jotta voisimme varmistua kansalaisuuttamme hakevien kyvystä työllistyä, elättää itsensä, oppia kielemme ja noudattaa lakejamme, on kansalaisuuden saamiseksi vaadittava asumisaika korotettava 10 vuoteen.

Henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista on seurattava välitön karkotus.

 
 

Valtion-
talous

Valtiontalous on kestämättömällä pohjalla. Toissijaisia menokohteita on pakko vähentää tilanteessa, jossa valtio on kroonisen alijäämäinen ja ennätysvauhtia velkaantuva.

Holtiton velkaantuminen on ymmärrettävä uhkana jokaisen suomalaisen hyvinvoinnille. Tämän päivän velka maksetaan tulevaisuudessa suomalaisten palkoista korkeampina veroina ja kipeinä leikkauksina jopa peruspalveluihimme. Siksi taloutta on tasapainotettava jo tänään.

Valtion on määritettävä ydintehtävänsä, keskityttävä niihin ja haettava leikkauksia toissijaisesta. Maahanmuutto, kehitysapu, EU-tulonsiirrot, ennenaikaiset ilmastotoimet, velkojen korkokulut, paisunut yleisradioyhtiö, puoluetuet ja löysä julkinen raha ovat kaikki pois peruspalveluidemme rahoituksesta.

Työ ja
yrittäminen

Työ ja yrittäminen luovat pohjan paitsi yksilön, myös koko yhteisön hyvinvoinnille.

Työ on parasta sosiaaliturvaa: se ohjaa tasapainoiseen elämänrytmiin, tarjoaa
merkitystä, sekä mahdollistaa tulevaisuuden
suunnittelun.

Julkisen vallan tärkeimpiä tehtäviä onkin mahdollistaa yritysten menestyminen ja siten niiden työllistävä vaikutus. Useimmiten se onnistuu parhaiten siten, ettei valtio sotkeudu niiden toimintaan yhtään välttämätöntä enempää.

Siksi työnteon ja yrittämisen verotusta tulisi alentaa. Nykyinen veroprogressio korkeine rajaveroineen iskee kohuuttoman kovaa jo keskiluokkaiseen suomalaiseen joka toisen tienatun lisäeuron kuuluessa verottajalle.

Verotus

Verotus on oikeutettua vain, jos verovaroilla kyetään tarjoamaan arvokasta vastinetta koko yhteisölle.

Verotus ei siis ole itseisarvo. Verotus on aina valtion pakottava rajoite yksilön omaisuudensuojalle ja omistusoikeudelle. Siksi jokainen veroeuro on joko käytettävä hyödyllisesti tai palautettava takaisin sen maksaneelle.

Kutakin valtion menokohdetta on aina puntaroitava sitä vasten, että joku on luopunut osasta työnsä hedelmistä sen tähden. Köyhän lapsen koulutuksen mahdollistaminen tai veteraanin rintamalisä ovat oikeutettuja käyttökohteita näille verotetuille euroille. EU-tulonsiirrot tai ulkomaalaisten elättäminen suomalaisella sosiaaliturvalla eivät ole.

 
 
stars

EU-
jäsenyys

Suomen EU-jäsenyyden on perustuttava Suomen kansalliseen etuun. Mikäli unionin kehitys liittovaltioksi ja tulonsiirtoyhteisöksi ei ole pysäytettävissä, on Suomen erottava EU:sta.

EU-jäsenyydestä on ollut Suomelle sekä hyötyä että haittaa. Talousyhteisönä se on tuonut Suomellekin talouskasvua, mutta samanaikaisesti sen ideologiset hankkeet Euroopan yhdentämiseksi (rahaliitto, tukipaketit, leviäminen kaikille politiikan sektoreille) ovat maksaneet kovan hinnan kaltaisellemme nettomaksajamaalle ja vähentäneet kansallista päätösvaltaamme.

Suomen on pyrittävä ajamaan EU:n sisällä paluuta taloudelliseksi yhteisöksi, itsenäisten maiden vapaakauppa-alueeksi. Mikäli nykykehitys ei ole pysäytettävissä ja unioni jatkaa kestämätöntä suuntaansa tulonsiirtounioniksi, on Suomen erottava EU:sta ja etsittävä yhteistyötä muualta läntisistä yhteisöistä.

Euro-
jäsenyys

Suomen on erottava eurosta. Eurojäsenyys tiedetään Suomelle haitalliseksi. Muiden Pohjoismaiden tavoin olisimme hyvin pärjänneet oman kansallisen valuuttamme säilyttäen.

Euro ei alkujaankaan ollut taloudellinen projekti, vaan poliiittinen. Ajatus yhtenäisestä Euroopasta vaati lippujen, hymnien ja luonnostellun perustuslain rinnalle myös yhden keskeisistä suvereniteetin symboleista: oman valuutan. Talousunioni loi valuutan, joka osoittautui lopulta kampittavan useiden sen jäsenmaiden taloudellista kehitystä.

Kansallinen valuutta joustaa kriiseissä, mutta euro ei. Euro pikemminkin vetää kriisejä puoleensa, sillä siihen heijastuu eteläisten euromaiden taloudellinen epävakaus. Tällainen valuutta ei ole Suomen kansallisen edun mukaista.

Kehitysapu


Kehitysapua ei tule antaa valtion velkaantuessa. Tasapainon löytyessäkin kehitysapua on vähennettävä ja uudistettava.

Kehitysapuun käytetään vuositasolla yli miljardi euroa. Ne ovat suomalaisten veronmaksajien varoja. Niiden käyttäminen muuhun kuin suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseen on arvovalintana huono.

Mikäli kehitysapua tasapainoisessa taloustilanteessa annettaisiinkin, on sen oltava ehdollista: apua saavien maiden on sitouduttava naisten ja tyttöjen oikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion sekä väestön liikakasvun torjumisen edistämiseen. Maan on myös sitouduttava ottamaan vastaan palautettavia kansalaisiaan.

Näiden ehtojen toteutumista on mitattava ja valvottava. Kehitysapua ei tule antaa maihin, jotka rikkovat näitä ehtoja.

Ilmasto-
politiikka

 

 

[täydentyy]

 

 

grainsymbol

Kotimaisuus ja
maatalous

 

 

[täydentyy]

 

 

Teollisuus

 

 


[täydentyy]

 

 

Isänmaallisuus
ja nationalismi

[täydentyy]

Liberalismi ja
konservatismi

[täydentyy]

Intersektionaalinen
feminismi


[täydentyy]