Taloudellisen ja turvallisen Tampereen puolesta!
Olen ehdolla Tampereen kaupunginvaltuustoon perussuomalaisten pormestariehdokkaana.
Tahdon tehdä työtä taloudellisemman, turvallisemman ja asioiden tärkeysjärjestyksen tuntevan Tampereen eteen. Tampereen tulevat haasteet eivät ratkea tamperelaista työtä ja yrittämistä lisää verottamalla, vaan priorisoimalla menoja ja panostamalla kestävään kasvuun. Kohdennetaan panostukset ihmisten peruspalveluihin, ei toissijaisuuksiin. Tehdään Tampereesta entistä houkuttelevampi kaupunki veronmaksajille, työssäkäyville, yrittäville ja perheellisille.
Tule mukaan tukijaksi tai auttamaan vaalityössä!
Laita viestiä joakimvigelius(at)gmail.com
VAALITEEMANI
VASTUULLISTA TALOUSREALISMIA
Tampere tarvitsee kasvunsa ja vetovoimansa tueksi realistista taloudenpitoa. Rajun velkaantumisen vuoksi kaupungin menoja on priorisoitava ja säästöjä tehtävä, jotta tamperelaisten peruspalvelut voidaan turvata.
Veronkorotuksiin Tampereella ei ole varaa. Kaupunkia pitkään vuorotellen johtaneiden SDP:n ja kokoomuksen perintönä Tampere verottaa etelän suurista kaupungeista eniten – enemmän kuin Helsinki, Vantaa, Espoo ja Turku – eivätkä varat siltikään riitä.
Ongelma on menojen suuruus, ei verotuksen vähyys. Jos tiukkoinakin aikoina kaupungin keräämät veroeurot valuvat paisuvaan hallintoon, ilmastobudjettiin, pakolaisten vastaanottoon, sateenkaarisiltoihin ja Gazaan lähetettäviin avustuksiin, se on pois kaupunkilaisille tärkeimmästä. Säästöt on aloitettava tamperelaisille toissijaisesta.
Jatkossa panokset on kohdennettava peruspalveluihin, kuten laadukkaaseen koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja toimivaan infraan. Kun eurot käytetään hullutusten sijaan ryhmäkokojen kohtuullisena pitämiseen, liikenteen sujuvoittamiseen kaikilla kulkuvälineillä sekä palveluiden parempaan saavutettavuuteen, saa tamperelainen euroilleen vastinetta.
TURVALLISEMMAN ARJEN PUOLESTA
Turvattomuutta on torjuttava aktiivisesti. En tahdo Tampereesta Helsingin Itäkeskusta enkä Ruotsin Malmöä. Ruotsissa vain parikymmentä vuotta epäonnistunutta politiikkaa riitti syöksemään maan Euroopan pahimpaan väkivaltakierteeseen. Nyt länsinaapurin kaduilla ammuskellaan päivittäin ja kranaatit paukkuvat viikoittain.
Meidän on purettava epäterveitä kannustimia ja tehtävä kotouttamisesta velvoittavampaa. Helsingissä yleistyneet katujengit ja monikulttuuriset haittailmiöt ovat varoittavia esimerkkejä kasvavalle Tampereelle. Epäonnistuneen maahanmuuton hintaa ei makseta vain arjen turvattomuutena, vaan alati kasautuvina ja kalliina sosiaalimenoina. Hallituksen kiristäessä Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ja panostaessa entistä enemmän sisäiseen turvallisuuteen, on Tampereen seurattava perässä.
Tampereen kasvu ei saa johtaa turvattomuuden kasvuun. Tarvitsemme lisää poliisin läsnäoloa kasvavaan kaupunkiin sekä yhteistyötä myös vartiointiliikkeiden ja valtiojohdon kanssa vakavimpiin rikollisiin ilmiöihin puuttumiseksi. Kaikkien keinojen on oltava käytössä, kovienkin. Hyssyttelyn aika on ohi.
PÄÄTÖKSENTEOSSA ARKI JA JÄRKI EDELLÄ
Päätöksenteon fokus on palautettava tamperelaisten arkeen ja sen sujuvoittamiseen. Heitä sekä päätöksenteon että veroeurojen tulisi palvella. Poliitikkojen itse itselleen asettamien tavoitteiden ja mittareiden ei tule nousta arkea ja käytäntöä tärkeämmiksi. Ei liikenteessä, ei ruokailussa eikä muissakaan palveluissa.
Ilmastotoimet eivät saa lisätä arjen kustannuksia. Sillä, onko Tampere hiilineutraali tavoitevuonnaan 2030 vai ei, on mitätön merkitys ilmastolle. Sen vaatimilla toimilla on kuitenkin valtava merkitys tamperelaisten arjelle. Tavoitteeseen pääsy vaatisi merkittävää autoilun rajoittamista uusilla maksuilla sekä parkkipaikkoja ja ajokaistoja vähentämällä. Vähenemisen sijaan päästöt saattavat vain siirtyä toisaalle autoilevan perheen valitessa kotikuntansa uudelleen.
Myös koulut tarvitsevat päätöksentekoa arki edellä. Jos kouluruokailu järjestetään vegaaniaktivistin opeilla, oppilaat jäävät nälkäisiksi ja ruoka päätyy hävikiksi; jos luokat suunnitellaan pää pilvissä seinättömiksi, saadaan opetukseen kelvottomia opetustiloja. Koulujen arkea parannetaan kuuntelemalla arjen tarpeita, ei ideologeja.